Kirjailija Paula Nivukoski matkustaa autioille saarille inspiroitumaan: "Unelmoin tarinoista, joita en vielä tunne"

kirjailijaksi kirjailijat kirjoitusvinkit

Miten kirjailijaksi tullaan? Kuinka kirjat oikein syntyvät? Miten omalle käsikirjoitukselle löytää sopivan kustantajan? Kysyimme kirjailija Paula Nivukoskelta, miten hänen kirjansa ovat syntyneet ja mikä on hänen unelmansa kirjailijana.

Martta: Miten sinä päädyit kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi? 

Paula: Olin nuorempana runotyttö, joka istui muistikirjansa kanssa jokirannassa haaveilemassa. Minun ei pitänyt kirjoittaa romaania, eikä varsinkaan historiallista romaania. Jossain vaiheessa oman sukuni tarina alkoi kuitenkin kiinnostaa. Isoäitini elämässä tapahtui monia mielenkiintoisia asioita, ja ajattelin aluksi kirjoittavani hänen elämäkertansa. Ensimmäiseksi halusin kirjoittaa siitä tummasilmäisestä miehestä, joka tuli isännäksi mumman kotitilalle, mutta alkoi sitten potea vakavaa amerikankuumetta. Mies myi puolet tilan karjasta lähtiessään ja mumma jäi yksin pienten lasten kanssa. 

Kirjoitin isoäitini huivipäässä kamarin pöydän ääreen kirjoittamaan kirjettä rapakon taakse. Kirjoitin kynänkärjen puhkaisemaan musteen pinnan, laskeutumaan paperille. Kun ensimmäiset sanat piirtyivät paperille, aloin epäröidä. Yhtäkään kirjettä ei ole säästynyt. En voinut olla ihan varma, millä sanoin hän kaipasi, miten hän kulki tuvan ja navetan väliä saadakseen venyvän talven iltapäivät kulumaan. Jossakin tällaisessa hetkessä syntyi Koskiluhdan Liisa, kirjani päähenkilö, jonka kirjoitin elämään samaan taloon, jossa mummani eli ja jossa itsekin vietin lapsuuteni. Kirjoitin Liisalle saman kohtalon kuin isoäidilleni, sijoitin sen samaan aikaan ja paikkaan. Kirjoittaessani romaania pääsin aivan lähelle hänen kokemuksiaan, saatoin sukeltaa tunteisiin kokonaan. Kirjoitin Liisan jokirantaan, oman sieluni ripustin kirjan sivuille, kahden koivun väliin pingotetulle pyykkinarulle. 

Martta: Millainen on ollut kirjailijan tie ensimmäisen kirjasi julkaisemisen jälkeen? 

Paula: Aloin kirjoittaa toista romaaniani jo ennen kuin sain kustannussopimusta Nopeasti piirretyistä pilvistä. Ja onneksi niin, siellä kirjan julkaisemisen aiheuttaman tunnemyrskyn jälkeen olisi ollut hankala aloittaa tyhjältä paperilta. Nopeasti piirrettyjen pilvien julkaisemisen aikaan koin alastomuutta, sillä minusta tuntui vahvasti siltä, että olin kirjoittanut tekstiin itseäni. Vähitellen kuitenkin ymmärsin, ettei lukija lue sivujen väleistä minua vaan itseään. Lukija avaa kirjan kannet ja Koskiluhdan narisevan veräjän, hiekkaiseen pihamaahan jäävät jäljet hänen muistoistaan ja tunteistaan, ei minun. Julkaiseminen oli voimakas irti päästämisen prosessi. Kirjoittamastani maailmasta tuli eräänä päivänä kirja. 

Nopeasti piirrettyjen pilvien julkaisemisen myötä olen tavannut ihmisiä, joita en muuten olisi tavannut, kuullut tarinoita, jotka olisivat jääneet kertomatta, käynyt paikoissa, joihin en olisi arvannut päätyväni.

Kirjailijuudesta tuli minulle nopeasti identiteetti. Tein aiemmin kymmenen vuotta opettajan työtä, mutten kokenut opettajuutta yhtä vahvana identiteettinä, vaikka koinkin olevani hyvä työssäni. Kirjailijuus on hyvin kokonaisvaltaista. Kun uppoudun työhön, kirja tahtoisi nielaista minut kokonaan. Työ- ja vapaa-aikaa on mahdotonta erottaa toisistaan, enkä oikeastaan edes yritä tehdä tällaista jaottelua. Tykkään tehdä pieniä matkoja, välillä myös ottaakseni etäisyyttä kaikesta. Parhaat ajatukset tulevat usein liesussa, ja silloin on parasta kirjoittaa ne ylös. 

Martta: Miten löysit sinulle sopivan kustantajan? 

Paula: Olin aina haaveillut, että kirjani kannessa lukisi Otava. Jo silloin 14-vuotiaana kun lähetin Uudenmaankadulle pinon kirjoituskoneella kirjoittamiani runoja ruskeassa kirjekuoressa. Vuosia myöhemmin lähestyin kustantajia vakavammin otettavalla käsikirjoituksella, ja haaveilin taas Otavasta. En kuitenkaan uskaltanut lähettää romaaninalkuani ensimmäiseksi Suomen suurimpaan kustantamoon vaan lähestyin ensin pienempiä. Kolme päivää sen jälkeen, kun olin lähettänyt Nopeasti piirretyt pilvet Otavalle sain tarjouksen muutamaltakin pienemmältä kustantamolta. Tohkeissani lähetin keskellä yötä Otavan kaunokirjallisuuspäällikölle viestin, jossa toivoin pikaista kommenttia käsikirjoituksestani. Sain vastauksen seuraavana aamuna. Nopeasti piirretyt pilvet julkaistiin helmikuussa 2019. 

Martta: Mistä löydät ideoita ja millainen on sinun luova prosessisi kirjoittajana?

Paula: Idean toiseen romaaniini sain ajaessani leikkuupuimuria. Se ilmestyi suurena väläyksenä. Kolmatta romaania olen kehitellyt pikkuhiljaa, makustellut henkilöitä ja kohtauksia.

Työskentelytapani on kaoottinen. En etene järjestyksessä, vaan kirjoitan lauseita, kohtauksia ja lukuja tunteella, sen mukaan mikä milloinkin tuntuu kiinnostavalta. Loppukohtaus saattaa ilmestyä ikään kuin kuvana ennen kuin keskikohta on valmis. En uskaltaisi jättää mieleen ilmaantuvia lauseita muistini varaan, vaan kirjoitan kaiken ylös.

Käsikirjoitusta editoidessani merkitsen korjattavia kohtia pienillä tarralapuilla. Etenen näissäkin mielivaltaisessa järjestyksessä. Jos jokin lappu ei heti ratkea, valitsen seuraavan. Seuraavana päivänä saatan huomata alitajuntani ratkaisseen ongelman. Teksti ei synny paperia tuijottamalla, vaan kulkemalla tarinan kanssa. Työhön on silti ryhdyttävä, inspiraatio löytyy usein kirjoittamisen rytmistä. 

Arjessani aloitan kirjoittamisen aamulla ja teen töitä niin pitkään, kun aikaa on tarjolla. Kirjoitan mielelläni kahviloissa, joissa on lempeä taustahäly ja hyvää teetä. Välillä on pakko karata jonnekin kauemmas muutamaksi päiväksi. Inspiroidun vanhoista miljöistä ja tiloista, joissa saan jäädä tutkimaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Monet kirjani luvuista ovat syntyneet merenrantakallioilla tai Vanhan Rauman tunnelmallisilla kujilla. Seuraavaa romaania varten olen tehnyt inspiraatio- ja kirjoitusmatkoja autioille saarille.

Martta: Miksi kirjoitat ja mikä on sinun unelmasi kirjailijana?

Paula: Kirjoitan ymmärtääkseni maailmaa paremmin. Pidän laukussani aina muistikirjaa, sinne kirjoitan pieniä merkintöjä maailmasta, tarvitsen sanoja myös ymmärtääkseni itseäni ja kokemaani syvemmin. 

Unelmoin tarinoista, joita en vielä tunne. Pitkistä residenssimatkoista maailman syrjäisiin kolkkiin. Tai ainakin paikoihin, joissa saan elää tekstin rytmin mukaan. Rakastan hetkiä, jolloin tarina vie kirjoittajaa ja hengästyttää tai pakahduttaa tahtonsa mukaan.

Copenhagen (kopio).jpg
 

Nimi: Paula Nivukoski

Teokset: Nopeasti piirretyt pilvet (Otava, 2019)

Toinen romaani ilmestyy syksyllä 2020 

Kuva: Sune Keller

Tilaa Kirjoittajaklubin klubiposti!

Saat sähköpostiisi kirjoitusvinkkejä ja inspiraatiota sekä tietoa tulevista kursseista ja webinaareista.

Kirjeiden tilaaminen on ilmaista, ja voit poistua listalta milloin tahansa.