Minun tarinani kirjoittajana – Suvi Kovanen: "Kirjoittaminen on turvapaikka ja sanat syli, johon käpertyä"

kirjoitusvinkit runot runous

Koen kirjoittamisen olevan aina jollakin tasolla tarinoiden kertomista, oli tarinat sitten tosia tai fiktiivisiä. Tämä on oma tarinani kirjoittajana.  

Omat kirjoittajan juureni ovat jossakin lapsuuden mielikuvitusleikeissä, joissa sepitettiin tarinoita ja oltiin jotain toisia. Jossain niissä hetkissä, kun leikin vanhalla mintunvihreällä kirjoituskoneella sekä elämäni soundtrackin lukuisissa laululyriikoissa.

Yläasteella kirjoitin novellien tapaisia tarinoita, joissa yhdistyi autofiktio ja fanifiktio. Noita hervottomia juttuja lukivat itseni lisäksi myös kaverini. Muistan elävästi nuo julkkisten kuvilla päällystetyt ruutuvihot, jotka kiersivät koulussa lukijalta toiselle.  

Lukiossa runot veivät minut mennessään ja suurin syy on oikeastaan laulujen sanoituksissa. Musiikki soi jatkuvasti, kuten edelleenkin, ja rustasin päiväkirjaan minuun iskeneiden biisien sanoja. Niiden avulla löysin myös muun lyriikan. Näin jälkikäteen muistellen, olin se perinteinen tuppukylän runotyttö, joka haaveili kirjailijan urasta isossa kaupungissa. Päädyin kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssille ja runoni tulivat päivänvaloon. Kurssin ohjaajaa on kiittäminen myös siitä missä nyt olen; sain häneltä valtavan määrän kannustusta. Tuolloin myös runojani painettiin ensimmäisen kerran kansien väliin; antologiaan sekä paikallislehteen. Päädyin, kirjallisuutta rakastavana, opiskelemaan kirjallisuutta Jyväskylään, sekä aikanaan myös ohjaamaan luovaa kirjoittamista mutta oma runoiluni jäi kokonaan jonnekin elämän varrelle. 

Vuosina 2018-2019 laitoin elämäni uusiksi ja ehkä itselleni osittain terapian vuoksi aloin kirjoittamaan runoja uudelleen. Olin toki vuosien varrella kirjoittanut erilaisia luovia tekstejä, mutta vasta noina vuosina palasin runouteen. Avasin oman Paperinkulmasta -runotilin Instagramiin. Oli paljon sanottavaa ja yhtäkkiä sanat taas vain löysivät oikeaan muotoonsa. Minulle kirjoittaminen ja luovuus on aina ollut myös rohkeutta olla avoin, oma itseni. Siksi en pelännyt laittaa tiliä julkiseksi ja julkaista heti alkuun hyvinkin henkilökohtaisia tekstejä. Samaa sanomaa haluan jakaa lukijoillenkin sekä kirjoittajaoppilailleni.

Viime vuoden lopussa vihdoin toteutin yhden elämäni suurimmista haaveista ja julkaisin oman runokokoelman. Perustin myös oman yritykseni luovaan kirjoittamiseen liittyen. Olo oli kuin olisi löytänyt takaisin kotiin tai olisi oppinut puhumaan uudelleen. Olen saanut ihania lukijapalautteita ja olen oivaltanut, etten kirjoita enää vain pelkästään itselleni. 

Minulta on kysytty, miksi kirjoitan? Se on minun tapani luoda jotakin näkyvää. Haluan kertoa tarinoita ja vangita hetkiä. Haluan sen kautta ymmärtää maailmaa ja toisia ihmisiä. Kirjoittamalla saan ulos kaikki ne sanat, joita en ääneen saa sanottua. Kirjoitan toisten puolesta sanoja, jottei niitä tarvitsisi kenenkään yksin kantaa. Luovuus on aina myös matka itseensä ja olen onnellinen, että olen saanut kulkea sen matkan lukuisia kertoja. Kirjoittaminen on kuin turvapaikka ja sanat syli, johon käpertyä. Toivon, että mahdollisimman moni kulkisi sen matkan elämänsä aikana, olisi rohkeasti tyhjän paperin edessä oma itsensä, luopuisi kaikesta pelosta ettei keksi mitään. Siksi minä valitsin tämän tien ja tulen aina valitsemaan, niin kuin silloin kun lapsena leikin sillä vanhalla kirjoituskoneella. 

Toivottavasti pääsen lukemaan myös sinun luomia tarinoitasi ja jakamaan luovan kirjoittamisen paloa kanssasi, unelmiasi toteuttaen.

Syksyisin terveisin,

Suvi 

Runoilija, kirjoittamisen ohjaaja 

Ps. Tervetuloa mukaan Suvin ohjaamaan matalan kynnyksen runopajaan! Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tästä >>

Tilaa Kirjoittajaklubin klubiposti!

Saat sähköpostiisi kirjoitusvinkkejä ja inspiraatiota sekä tietoa tulevista kursseista ja webinaareista.

Kirjeiden tilaaminen on ilmaista, ja voit poistua listalta milloin tahansa.